Miksi mä olen tässä?

Tänään taas mietin tätä, missä mä olen nyt ja ajattelin kertoa teillekin miten eri tavalla asiat voisikaan olla..

Voi kyllä! Mä olin neljä vuotta sitten työtön ja niin hukassa itteni kanssa.. En tiennyt yhtään, että mitä lähtisin tekemään ja oikein mikään ei kiinnostanut. Oli noloa elää työkkärin rahoilla, mutta kun on hukassa niin on hukassa. Työkkärin täditkin sanoi, että nyt vaan otat itsellesi aikaa ja mietit mitä sä oikein haluat. Jep.

Enkä ikinä ollut ajatellut että hei mäpä alan verkostomarkkinoijaksi. En tosiaan ollut koskaan oikein ajatellut verkostomarkkinoinnista mitään. Joskus kuullut jostain pyramidihuijauksista, mutta ei ne oikein mua liikuttanut niin paljon, että olisin ottanut sen enempää asiasta selvää. Muutamassa verkostomarkkinointi jutussa olin joskus mukana hetken, mutta en sillon tehnyt muuta kuin kokeilin itse tuotteita. Partylitee jne.. Enkä ajatellut sitä työnä tai intohimona tai suurina tuloina. Enemmänkin vaan ihan yhtä normaaleina juttuina, kuin vaikka kaupasta uuden karkkipussin ostamista.

Tapasin sitten naisen joka kertoi mulle Fitlinen tuotteista ja siitä miten niiden myötä voi myös tienata rahaa. Päätin sillä tapaamisella, että okei mä oon messissä. Piti maksaa muistaakseni joku 97e että sain ne tuotteet ja tukkunumeron itelleni. Tää daami myös kertoi, että mun tuotteiden kk maksua pienentää jokainen joka tilaa tuotteet mun suosittelemana. Soitin siis kotimatkalla äitille ja sanoin että sun on pakko lähtee kokeilee näitä. En ollut sillä hetkellä kun vasta maistanut niitä jauhoja, mutta se oli vaan se päätös että tätä mä haluan ja mietin että okei kun äitikin tilaa niin mun kk maksu on jo kympin pienempi.

No, tulin kotiin ja samantien vastassa oli mun oma mies joka lyttäsi ja haukku mut. Olin hullu kun lähdin tollaseen huijaukseen mukaan ja varsinkin kun olin työtön ja rahaa oli abaut nolla. Mä romahdin. Alun innostus meni siinä. Mutta jostain sain sen uskon takaisin samalla päätin, että perkele mähän näytän sille että se on väärässä! Sain omat purkit ja aloin käyttämään niitä. Asiasta ei juurikaan kotona puhuttu. Samalla vaan kerroin kaikille, siis ihan kaikille et mä lähin kokeilee tällästä juttua. Halusin uskoa koko touhuun, mutta olihan vaikeeta kun vastassa oli paljon epäilyksiä ja selän takana naureskelua. Voi että, enpä tiennyt että se oli vasta pienen pientä alkua. Epäilyksiä ja selän takana nauramista on ollut näiden neljän vuoden aikana niiiiiiin paljon, ei sitä osaa kuvitellakaan kuinka suuria tunteita pelkkä verkostomarkkinointi sanana voikaan saada aikaiseksi. Saati Fitline. Sehän on kaiken pahan alku ja juuri. Suuri huijaus. Pelkkää shittii koko yritys ja tuotteet. Siltikin mä jatkoin. Ja jatkoin.

Kolme viikkoa siitä kun mä sain omat jauhot, mä tajusin että hitto soikoon. Mä nukuin yön! Nukahdin siis illalla ja heräsin aamulla. Niinku normaalit ihmiset, tiettekö? No mä en tienny et sellanen on mahdollista. Mun nukkuminen oli sitä, että menin väsyneenä sänkyyn. Ja valvoin. Odotin unta, pyörin, huokailin, ahdistuin. Lopulta nukahdin. Kunnes heräsin kun jossain narahti lattia. Tai joku kävi vessassa. Tai käänsi kylkeä. Tai yskäsi. Tai ei tehnyt mitään. Sellasta oli koko yö, heräilyä ja koiran unta. Voitte uskoa, että olin melkoisen väsynyt. Varsinkin kun tätä oli jatkunut vuosia. Ja taas vuosia. Aika kuluttavaa. Syitä yritettiin löytää ja lääkettä ja rohtoa ja poppakonsteja kokeilla. Mutta ei, Kata ei vaan nuku. Ajattelin, että se on vaan mun ominaisuus. Ajattelin myös, että maksaisin mitä tahansa että nukkuisin. Enpä tiennyt, että vielä jonain päivänä huomaan, että maksan 88,20e kuussa siitä että mä nukun. Suljen illalla silmät ja avaan aamulla. TAIVAALLISTA!

Kolme viikkoa siihen tosiaan meni, että aloin tajuamaan että hitto nää jauhothan tekee mulle jotain. Jotain sellasta, mihin mikään muu ei ole pystynyt. Aloin selvittämään, että mitä ihmettä. Mitä näissä purkeissa on sellasta joka vihdoin saa mut nukkumaan. No se on sitten asia erikseen..

Meni kuukausi ja meni toinen. Mulla oli jo muutama höynäytetty kaveri mun "alalinjassa" ja mun oma kuukausimaksu pieneni taas. Ei tuo mies edelleenkään hyväksynyt, mutta mä päätin olla sitkeä. Onneksi päätin. Noin kolme kuukautta siitä kun mä aloin noita jauhoja vetelemään, olin matkalla Turkuun. Pitämään kotikutsuja. Mies laitto viestin mulle. Lyhyt ja ytimekäs. "Tilaa mullekin ne jauhot" .. Olinkin suu auki. VIHDOIN! Vihdoin se tajuaa, että noi toimii. Vaikka ei verkostomarkkinointia hyväksy, niin ainakin tajuaa että kyseessä on hyvät aineet. Erävoitto.

Koska tässä vaiheessa se mun intohimo oli jo muuttunut pelkän rahan saamisesta siihen, että voin auttaa muitakin uniongelmaisia tai niitä joilla on muutoin suoliston kanssa ongelmia. Niitähän riittää.. Piereskely, turvotus, mahan möyrintä, ripuli, ummetus, kipeä maha jne.. Ei ne oo normaalia. Mä luulin että on, mutta kun huomasin yhtäkkiä että voin syödä melkein mitä vaan ilman että itken maha kipua, niin tajusin että tällästäkin elämä voi olla. Mä halusin kertoa ihan kaikille siitä, että elämän ei tarttekaan olla jatkuvaa mahakipua, väsymystä, päänsärkyä ym ym. Vaan että elämä voi olla sellasta, että sä heräät aamulla pirteenä, syöt ja elät elämääsi ilman että kokoajan pitää ottaa joku pilleri johonkin vaivaan, päivällä ei tuu sitä jäääätävää väsymystä, jaksat olla ja tehdä ja touhuta ja sun mieli on sellanen tasasen hyvä. Illalla sä meet sänkyyn, nukahdat ja nukut hyvin. Tai jos heräätkin yöllä (kuten meillä poika valvotti vielä sillon) niin nukahdat sen jälkeen uudestaan. Sitä on elämä. Ei yksisarvisilla ratsastamista, ei enkelikuoroja korvan juurella, ei sitä että mikään ei vituta koskaan eikä sitä että koko ajan kaikki on niin hiton jees. Ei, se on sitä että sulla on perus hyvä olla itsesi kanssa, voit elää ja olla ilman jatkuvia kipuja ja närästyksiä ja särkyjä ja sun mieli on pääasiassa hyvä.

No, meni puoli vuotta. Puoli vuotta, eli kuusi kuukautta. Mä sain kuulla, että mä pääsen matkalle. Ilmaiseksi. Ja saan ottaa mieheni mukaan sinne! MITÄ? Päästiin matkalle kiitoksena siitä, että olin viimeiset puoli vuotta puhunut, puhunut ja puhunut. Pitänyt huolen, että kukaan ei tuu sanomaan mulle että miksi et oo kertonut mulle noista jauhoista. Ajellut ympäri Suomea pitämässä kotikutsuja ja tapaamassa ihmisiä. Kertomassa mun kokemuksia. En todellakaan tiennyt vielä sillonkaan, että mitä noi purkit sisältää. Tai tiesin, mutta en tiennyt että miksi sitä ja miksi tätä ja mitä toi ja toi tekee ja mikä tehtävä on sillä ja tällä. Noup. Mä vaan kerroin mun omia kokemuksia. Täts it. Tottakai olin koulutuksissa ja muissa mukana ja kuuntelin. Kuuntelin niitä, jotka tietää mitä noissa on. Opiskelin joka päivä, opin joka päivä. Day by day. Se siisti puoli on verkostomarkkinoinnissa, että sun ei tartte tietää kaikkea. Joku sun ylälinjassa kyllä tietää ja kertoo. Eli opettaa. Koska auttamalla muita, autat itseäsi. Siitä ajatusmaailmasta mä tykkään.

Meni vuosi. Sain sillon rahaa jo sen verran, että päätin tehdä tästä ihan aikuisten oikeesti työn itselleni. Mieskin alkoi jo hyväksymään, että ehkä tässä on jotain järkeä sittenkin. Ehkä. Ja ainakin se tuki jo mua ihan täysillä ja antoi mun mennä ja tehdä. Uskoin muhun, vaikka ei ehkä verkostomarkkinointiin vielä uskonutkaan. Perustin oman yritykseni, iSmilen. iSmile on mulle kuin oma lapsi. Kulkee mukana vaikka joskus tuokin pelkkää surua ja murhetta, niin pääasiassa se on tärkeintä mun elämässä. Se merkitsee mulle vapautta.

Verkostomarkkinoinnin juju verrattuna normaaliin yrittäjän elämään on siinä, että sä koko ajat rakennat itsellesi vapautta. Tavallaan joo normaali yrittäjäkin sitä ehkä yrittää tehdä, mutta mun kokemuksen mukaan normaalit yrittäjät tekee kyllä koko elämän töitä. Kuukaudesta toiseen, että saisi leivän pöytään. Ja joka kuukausi on yhtä epävarmaa. Koskaan ei voi tietää, kuka pärjää ja kuka ei. Olen siis itsekin ollut yrittäjä nuorena. Kampaajana. Tein töitä päivästä toiseen, että saisin rahaa. Lomaa en juurikaan uskaltanut pitää, koska en sillon myöskään rahaa saisi. Piti koko ajan tehdä, mainostaa, edetä. Saada uusia asiakkaita, jotta talous pysyy kasassa. No, kyllä kai kaikki nyt tietää mitä yrittäminen on. Ei mun siitä pitänyt avautua.

Mutta kun sä alat tekemään verkostomarkkinointia, niin siinä on mahdollisuus oikeesti aika isoonkin vapauteen. Mahdollisuus mihin vaan. Mun haave ja toive on aina ollut se, että voin käydä kaupassa ilman että lasken joka pennin ja mietin tarkkaan mihin mun rahat riittää. Että voin viedä lapset Hoploppiin ihan muuten vaan tai että voin lähteä reissuun kun kohdalle osuu joku halpa matka. Enkä sillon kun kaikki muutkin matkustaa, koska suurin osahan meistä pitää loman sillon kun pomo niin käskee ja sillon matkustaminen maksaa. Mun ajatukset ennen oli sitä, että ihan jokainen penni lasketaan tarkkaan. En käynyt edes kerran vuodessa matkoilla, koska ei ollut varaa. Lasten huvi oli se, että mentiin leikkipuistoon, koska kaikki muu maksaa. Näin niinkun kärjistettynä. Aina ihan kaikkea mun tekemistä on ohjannut se ajatus, että ei voi koska se maksaa. Ei enään.

Oon tehnyt tosiaan verkostomarkkinointia nyt kohta neljä vuotta. Syksyllä lähden Jarin kanssa neljännelle ilmaiselle lomamatkalle jonka PM meille tarjoaa. Kroatiaan tällä kertaa. Mä saan tällä työllä elantoni, mutta en voi sanoa että se on helppoa. Ei ei.. Työtä se vaatii. Mutta koko homma ei myöskään romahda, jos oonkin vaikka kuukauden lomalla. En tosin ole. Tai sitten toisaalta taas olen lomalla koko ajan. Nää kulkee niin käsi kädessä, etten niitä erota. En koe olevani kokoajan töissä, mutta en myöskään kokoajan lomalla. Ja sillon ehkä tilanne on aika siisti?

Mä en nyt tiedä onko tässä koko stoorissa päätä tai häntää, mutta kirjoitin silti. Jos vaikka säkin ymmärtäisit, että en mä oo mitenkään outo tai tyhmä tai huijari. Mä oon ihan tavallinen, vähän eri tien vaan valinnut. Ihan kaikista näistä neljän vuoden aikana tapahtuneista ylä- ja alamäistä huolimatta, mä oon kuitenkin onnellinen. Hemmetin onnellinen.